Tässä Keskustan (ja minun) ajatuksia Jyväskylän parhaaksi, näiden linjausten takana seison 100% myös itse.
JYVÄSKYLÄLÄISTEN TYÖN, YRITTÄMISEN JA HYVINVOINNIN PUOLESTA
Jyväskylä on luonnonläheinen koulutus-, kulttuuri- ja liikuntakaupunki. Se on tulevaisuuteen katsova, asukkaita varten rakennettu ja ihmisen kokoinen kaupunki. Edistämme Jyväskylän elinvoimaa, pitovoimaa ja ilovoimaa.
- Koko kaupungin elinvoimaa on kehitettävä.
- Yritysten edellytyksiä menestyä ja tarjota työtä vahvistetaan mm. kaavoituksen, asumisen ja koulutuksen keinoin. Kaupungin elinkeinopalvelut ja sen tuki yritystoiminnan aloittamisessa ovat merkitykselliset.
- Kaupungissa oleva osaaminen pitää hyödyntää tehokkaammin uusiksi yrityksiksi ja työpaikoiksi.
- Jokaisella tulee olla vapaus valita asuinpaikkansa. Tonttitarjonnan tulee olla monipuolista ja koko kaupungin kattavaa.
- Lähipalvelut pitää olla helposti saatavilla, myös keskustan ulkopuolella.
- Kulttuuripalvelut ovat tärkeä osa elinvoimaista kaupunkia.
- Päiväkotien ja koulujen toiminta on varmistettava lähipalveluina kaupungin eri osissa.
- Lähipalveluja voidaan kehittää myös yhteistyössä naapurikuntien kanssa.
- Kyläyhteisöjä on tuettava alueiden palvelujen kehittäjänä ja hyvinvoinnin lisääjinä
- Kylille tärkeiden kokoontumistilojen kiinteistöverotuksen helpottamista alueellisina toimintakeskuksina pitää edistää.
- Yksityistieavustusten säilyttäminen
- Vapaa-ajan asukkaiden palvelujen kehittäminen esim. mökkiläisfoorumien muodossa.
- Vapaa-ajan asuntojen sallimista vakituiseen, ympärivuotiseen asumiseen, tulee helpottaa.
- Kaupunkilaisten kuuleminen asuinalueita koskevissa asioissa.
Uuden keksimisestä vanhaan paluuseen
Hyvinvointialueuudistus tuotti paljon myös seurauksia, joita etukäteen ei ole osattu ottaa huomioon. Kuntien ja sotepe-palvelujen erkaantumisessa on nyt tultu siihen pisteeseen, että on ymmärretty yhteistyön olevan välttämätöntä, jotta kuntien ja hyvinvointialueen asukkaat voivat hyvin. Tässä taloudellisessa tilanteessa kuntien joutuessa säästämään peruspalveluistaan, palvelutarve kasvaa ja siitä kasvava osuus ohjautuu hyvinvointialueen palveluihin. Vastaavasti hyvinvointialueen säästäessä palveluistaan, näkyvät säästöjen vaikutukset varsin nopeasti esimerkiksi kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Niin kuntien kuin hyvinvointialueenkin taistellessa taloutensa kanssa, voidaan vähäisten resurssien yhdistämisellä ja yhteistyöllä saavuttaa enemmän. Siiloutuneesta ajattelusta on päästävä eroon, sillä ”meidän rahat” ja ”teidän rahat” käytetään samojen asukkaiden hyväksi.
Sekä kuntien että hyvinvointialueen resurssit ovat veronmaksajien tuottamia resursseja, joiden käytön tulee tuottaa alueen asukkaille hyötyä, lisäarvoa. Kunnissa, varsinkin pienemmissä, on ollut hyviä käytänteitä ja tapoja toimia yhdessä ennen hyvinvointialueuudistusta, joiden elvyttäminen todennäköisesti suurimmilta osin olisi varsin nopeaa ja helppoa, mikäli niille nähdään tarvetta ja niistä koetaan olevan hyötyä. Kaikkea ei siis tarvitse uudistaa, kaikkea ei hyvinvointialueuudistuksen ole ollut tarkoituskaan muuttaa.
Yhteistyötä yli itse keksittyjen rajojen!