Ehdokkaana kunta- ja aluevaaleissa 2025!
Hyvinvointialueet säästävät osaamisesta Hyvinvointialueemme on lisättävä resursseja ennaltaehkäisevissä palveluissa, jotta kalliimmista korjaavista palveluista ei jatkossa synny yhtä suuria kustannuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että rimaa esimerkiksi lastensuojelun asiakkuuteen tulee nostaa, jotta suurempi osa asiakkaista ei enää ole lastensuojelussa vaan ihan oikeasti tarjota enemmän tukea sitä …
Hyvinvointialueemme on taloudellisesti haastavassa tilanteessa. Säästötoimia on syytä jatkaa samalla, kun palvelut on turvattava niitä tarvitseville koko alueella. Työntekijöiden jaksamisestakin olisi pidettävä huoli kuormituksen lisääntyessä. Vaalilupauksissa on helppo luvata kaikille vähän kaikkea, mutta nyt ollaan siinä tilanteessa, että lisää ei voida luvata oikein kenellekään. Nyt …
Keski-Suomen hyvinvointialueella on pidettävä huolta siitä, että jokainen asukas saa tarvitsemansa peruspalvelut – riippumatta asuinpaikasta. Samoin peruspalvelut on turvattava joka kunnassa. Terveydenhuollon, pelastustoimen ja sosiaalipalveluiden tulee olla saavutettavissa kaikille, ilman että ihmisten täytyy matkustaa kohtuuttomia matkoja hoidon tai avun perässä tai odotella sitä saapuvaksi. Palveluiden …
Hei,
olen jyväskyläläinen sosiaalialan ammattilainen. Olen ehdolla kunta- ja aluevaaleissa, sillä uskon itselläni olevan annettavaa sekä kunnalliseen että hyvinvointialueen päätöksentekoon.
Olen työskennellyt 25 vuotta lasten, nuorten ja perheiden kanssa, viimeiset noin 9 vuotta lastensuojelun ja sosiaalihuollon asiakkaiden parissa ympäri Keski-Suomea. Olen työskennellyt nuorisotyönohjaajana, yksilövalmentajana, työhönvalmentajana, ammatillisena tukihenkilönä, perhetyöntekijänä, tapaamispaikkatyöntekijänä ja sijaiskelpoisena sosiaalityöntekijänä. Olen työskennellyt myös esihenkilönä niin sosiaalipalveluja tarjoavalla yksityisellä palveluntuottajalla kuin kuntaorganisaatiossakin. Tällä hetkellä työskentelen Keski-Suomen hyvinvointialueella perhetyön palveluvastaavana ja esihenkilönä 10 kunnan alueella työskenteleville perhetyön ja tukihenkilötyön ammattilaisille. Lisäksi tarjoan yrittäjänä työnohjausta etenkin sosiaalialan ammattilaisille, ohjelmapalveluja kaikelle kansalle sekä hoidan mehiläisiä luonnon monimuotoisuuden että hunajan vuoksi.
Viimeiset 15 vuotta olen lähes koko ajan opiskellut työn ohessa. Olen päivittänyt aiemman opistotasoisen sosionomin kelpoisuuden antaneen tutkintoni sosionomi amk-tasolle. Tämän jälkeen suoritin sosionomi yamk-tutkinnon sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen opinto-ohjelmassa. Seuraavaksi vuorossa oli yrittäjän ammattitutkinto, lapsen edunvalvojan koulutus sekä työnohjaajan opinnot. Parhaillaan käynnissä ovat loppusuoralla olevat sosiaalityön maisterivaiheen opinnot (YTM, valmistuminen vuoden 2025 aikana), pian puolessa välissä olevat sosiaali- ja terveyshallintotieteen maisterivaiheen opinnot (TtM, valmistuminen keväällä 2026) sekä terveystaloustieteen perusopinnot (valmistuminen kevät 2025). Näiden suoritettujen ja käynnissä olevien koulutusten perusteella uskallan väittää, että nyt vaaleissa ehdolla olevista ei kovin montaa koulutetumpaa sosiaalialan osaajaa löydy. Kerro, jos olen väärässä.
Aluevaalien vaalikoneissa kysyttiin niin ensimmäisissä aluevaaleissa kuin nytkin, pitäisikö Keski-Suomen hyvinvointialueella vähentää johtajia ja päälliköitä. Näitä tehtäviä ja näistä tehtävistä on jo vähennettykin. Tällaiset muutokset eivät kuitenkaan tule jälkiä jättämättä. Siksipä oma vastaukseni tuohon vaalikoneen kysymykseen onkin: EI. Miksi näin? Siitä lisää alla.
Hyvinvointialueemme, kuten monen muunkin alueen, organisaatio on rakennettu tyhjästä varsin nopeassa ajassa. Kaikessa ei ole voinutkaan onnistua, mutta kaikki ei myöskään ole mennyt pieleen. Organisaatiorakenne vaatii myös tiettyjä henkilöstörakenteita, joihin myös esihenkilöt ja erilaiset päälliköt ja johtajat kuuluvat. Esihenkilön, päällikön ja johtajan vähennykset vaikuttavat organisaatiossa kaikkiin suuntiin, haluttiinpa sitä tai ei.
Työntekijät, jotka menettävät esihenkilönsä tai joiden esihenkilön työaikaa siirtyy jakamaan huomattava määrä uutta henkilöstöä, kokevat helposti jäävänsä ilman esihenkilön tukea, jota vaativassa työssä kuitenkin tarvittaisiin.
Kollegat, jotka menettävät samaa työtä tekevän työkaverinsa joutuvat todennäköisesti tekemään samalla työajalla ja palkalla tämän työt ilman, että yhtään aiempaa tehtävää karsitaan. Myös tämä johtaa siihen, että työntekijöillä on vähemmän käytössään esihenkilön tukea kuin aiemmin.
Päällikkö tai johtaja, joka menettää organisaatiostaan yhden alemman tason esihenkilön joutuu joko itse ottamaan näitä tehtäviä tehdäkseen tai delegoimaan jäljelle jääneille esihenkilöille. Kumpikin valinnoista johtaa siihen, että joku menettää esihenkilöltä saatavan tuen määrää.
Näin ollen: esihenkilöiden, päälliköiden ja johtajien määrän vähentäminen ei vähennä työn määrää – se vain jakaa sen uusiksi ja kuormittaa jäljelle jääviä esihenkilöitä ja heikentää siten koko organisaation toimintaa. Vähennysten avulla säästyvät eurot eivät välttämättä riitä kompensoimaan vähennyksistä aiheutuvia haittoja.
Hyvinvointialueellamme esihenkilöiden työmäärä on jo nyt varsin suuri, eivätkä valtiovallan tuki- ja seurantakeskustelut ole tätä työtä vähentäneet, päinvastoin. Esihenkilöiden tehtävät eivät rajoitu hallintoon ja papereiden pyörittelyyn, vaan he vastaavat henkilöstön hyvinvoinnista, rekrytoinneista, työvuorosuunnittelusta ja monista muista palveluiden sujuvuuteen vaikuttavista asioista.
Hyvinvointialueemme henkilöstöohjelma 2023–2025 linjaa, että Keski-Suomen hyvinvointialueella on panostettava lähijohtamisen kehittämiseen ja työhyvinvointia tukevien käytäntöjen vahvistamiseen. Henkilöstökyselyiden perusteella hyvä johtaminen parantaa työtyytyväisyyttä ja palveluiden laatua. Liialliset vähennykset esihenkilöistä johtavat siihen, työntekijät jäävät ilman riittävää tukea, mikä taas osaltaan heikentää työhyvinvointia ja pahimmillaan lisää sairauspoissaoloja sekä vaihtuvuutta. Ja kuten jokainen tietää, työntekijöiden vaihtuvuus ja sairauspoissaolot eivät varsinaisesti lisää positiivista työnantajamielikuvaa. Tietyissä työtehtävissä työvoiman saatavuus on jo nyt haaste. Hyvä esihenkilötyö on yksi keskeisimmistä tekijöistä siinä, miten työntekijät kokevat työnsä ja haluavatko he pysyä tehtävissään.
Ongelma ei siis ole liiallinen johtajamäärä, vaan se, että heidän rooliaan ja resurssejaan on kehitettävä. Esihenkilöiden tukeminen, selkeä työnjako ja riittävä henkilöstöresurssi ovat avaimia toimivaan ja hyvinvoivaan työyhteisöön. Meidän on pidettävä huolta siitä, että Keski-Suomen hyvinvointialueella panostetaan ihmisiin – niin työntekijöihin kuin johtajiinkin. Palveluiden laatu ei säily ilman riittävää ja hyvinvoivaa henkilöstöä.
Mitä ajatuksia herättää? Millaisia kokemuksia sinulla on esihenkilötyöstä ja työhyvinvoinnista?