Uuden keksimisestä vanhaan paluuseen

Hyvinvointialueuudistus tuotti paljon myös seurauksia, joita etukäteen ei ole osattu ottaa huomioon. Kuntien ja sotepe-palvelujen erkaantumisessa on nyt tultu siihen pisteeseen, että on ymmärretty yhteistyön olevan välttämätöntä, jotta kuntien ja hyvinvointialueen asukkaat voivat hyvin. Tässä taloudellisessa tilanteessa kuntien joutuessa säästämään peruspalveluistaan, palvelutarve kasvaa ja siitä kasvava osuus ohjautuu hyvinvointialueen palveluihin. Vastaavasti hyvinvointialueen säästäessä palveluistaan, näkyvät säästöjen vaikutukset varsin nopeasti esimerkiksi kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Niin kuntien kuin hyvinvointialueenkin taistellessa taloutensa kanssa, voidaan vähäisten resurssien yhdistämisellä ja yhteistyöllä saavuttaa enemmän. Siiloutuneesta ajattelusta on päästävä eroon, sillä ”meidän rahat” ja ”teidän rahat” käytetään samojen asukkaiden hyväksi.

Sekä kuntien että hyvinvointialueen resurssit ovat veronmaksajien tuottamia resursseja, joiden käytön tulee tuottaa alueen asukkaille hyötyä, lisäarvoa. Kunnissa, varsinkin pienemmissä, on ollut hyviä käytänteitä ja tapoja toimia yhdessä ennen hyvinvointialueuudistusta, joiden elvyttäminen todennäköisesti suurimmilta osin olisi varsin nopeaa ja helppoa, mikäli niille nähdään tarvetta ja niistä koetaan olevan hyötyä. Kaikkea ei siis tarvitse uudistaa, kaikkea ei hyvinvointialueuudistuksen ole ollut tarkoituskaan muuttaa.

Yhteistyötä yli itse keksittyjen rajojen!